Ihminen on kokonaisuus, jonka fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi ovat yhteydessä toisiinsa. Näkemys on luonnollinen joogafilosofiassa, jossa todellisuuden ja ihmisen olemuksen eri kerrokset on aina ymmärretty saman todellisuuden osatekijöiksi. Nykyisin kehon ja mielen yhteys on alettu yhä paremmin tiedostaa myös länsimaisissa hoito- ja terapiakäytännöissä, joissa ymmärrys yksilön sisäisen todellisuuden rakenteista ja niiden muotoutumisesta alkoi Freudin ja Jungin syvyyspsykologian myötä vähitellen lisääntynyä.

Viime vuosikymmeninä on kehitetty suuri joukko terapiamuotoja, jotka ovat saaneet vaikutteita joogasta ja sen menetelmistä. Esimerkiksi monet sensomotorisen traumaterapian, skeematerapian ja tunnelukkojen käsitteet ovat selvästi sukua samskaran ja vasanan käsitteille, joiden Patanjali näki häiritsevän mielen selkeyttä ja levollisuutta. Patanjalin ohjeet, joilla näistä erilaisten kokemusten myötä mieleen syntyneistä rakenteista voi  vapautua, ovat tänä päivänä yhtä tehokkaita ja ajankohtaisia kuin 2000 vuotta sitten. Kun yhdistämme kontemplatiivisten metodien ikiaikaisen, yksilöiden omakohtaiseen sisäiseen kokemukseen perustuvan tietämyksen modernin tieteen saavutuksiin, joita esimerkiksi aivokuvantaminen tarjoaa, käsityksemme ihmisen syvemmästä luonteesta ja hänen mahdollisuuksistaan kehittää itseään saattaa vielä ratkaisevasti laajentua. KalpaTarussa käytettävä neurofenomenologinen lähestymistapa antaa mahdollisuuden kehittää entistä tehokkaampia, yksilölliset erot paremmin huomioivia, menetelmiä henkisen kasvun ja kehityksen edistämiseen. 

Joogatradition piirissä on asanaharjoitusten ja meditaation lisäksi kehitetty suuri joukko kokonaisvaltaisella tavalla vaikuttavia hengitysmenetelmiä. Niitä harjoittamalla elinvoimansa voi kokea lisääntyvän samalla kun tunnetilat ja mielensisällöt usein selvästi kohentuvat. KalpaTarun EEG-ohjelman myötä subjektiivisen koetun muutoksen voi myös objektiivisesti todentaa. Aivotoimintojen tilaa kartoittavasta BrainMind audit profiilista saadaan myös arvokasta tietoa erilaisten harjoitustapojen yksilöllisestä soveltuvuudesta. 

Joogaharjoituksen myötä yksilö alkaa vähitellen ylittää rajoituksiaan, automaattisiksi muodostuneita uskomuksiaan, ajattelutapojaan ja toimintamallejaan. Kaavamaiset mallit voivat olla  kehityksemme kannalta tarpeellisia, mutta tiedostamista piilevästi ohjatessaan ne myös tehokkaasti estävät elämän kauneuden ja syvällisen ihmeellisyyden havaitsemista.  Ota yhteyttä!