Maailmankuvan murrosKvanttilainen todellisuus -kirjan kansikuva

Kvanttivallankumous

Uuden ajan taitteessa muotoiltu hiukkasmekanistinen maailmankuva on muuttumassa, ja sen myötä ihmisen asema ja mahdollisuudet maailmassa valottuvat uudella tavalla. Maailma ei ole ennustettava kellokoneisto, vaan kokonaisuus, joka sisältää lukemattomia polkuja ja kehitysmahdollisuuksia. Mitkä niistä toteutuvat riippuu myös ihmisen omasta toiminnasta.

Lähes sata vuotta jatkunut kvanttimekaniikan tulkintakeskustelu on osoittanut, että luonnontieteellä perustellun materialismin perusteet horjuvat. Kaikki todellisuuden ilmiöt eivät ole varmuudella ennustettavissa tai yksinkertaisista perusosasista rakennettavissa. Vaikka monet pitävät edelleen determinismiä (ennustettavuutta), reduktionismia (monimutkaisten ilmiöiden palautumista yksinkertaisiin osiinsa), sekä syrjässä olevan objektiivisen havaitsijan olettamusta tieteellisyyden mittana, nämä käsitykset ovat vain makroskooppiseen maailmaan sopivia puolitotuuksia. Kvantti-ilmiöiden ymmärtämiseksi klassiseen fysiikkaan nojautunut todellisuuskäsitys on arvioitava uudelleen. Miksi kaukana toisistaan olevat ilmiöt voivat sisäisesti kytkeytyä toisiinsa ja miten niiden muotoutuminen voi riippua myös ihmisen toiminnasta? Tällaisia ilmiöitä ei voi mitenkään ymmärtää klassisen fysiikan kehyksessä.

Modernin fysiikan filosofiset perusteet ja uuden tutkimuksen myötä avautuneet haasteet todellisuuskäsityksen uudistamiseksi ovat KalpaTarun keskeistä osaamisaluetta. Nämä teemat valottuvat monipuolisesti väitöskirjassani Quantum Metaphysics, the role of human beings within the paradigms of classical and quantum physics ja siihen pohjautuvassa suomenkielisessä teoksessa Kvanttilainen todellisuus (Gaudeamus, 2008) Pähkinänkuoressa asia löytyy seminaariesitelmästä Significance of a comprehensible model of reality

 

Psykofyysinen todellisuus

Nykyään yhä useammat ymmärtävät, että fyysisten ja biologisten tekijöiden lisäksi myös ihmisen psyykkiset, sosiaaliset ja eettiset piirteet ovat osa todellisuuden dynaamista kudosta. Virheellisten perusoletusten ruokkima luonnontieteellisen ja humanistisen lähestymistavan jyrkkä vastakkainasettelu on lieventymässä.

Filosofiassa on vuosisatoja keskusteltu siitä, onko ihminen pohjimmiltaan kone vai henkinen olento. Todellisuuden tulkitseminen yksiulotteisesti joko aineelliseksi tai henkiseksi on hämärtänyt käsitystä ihmisen sisäisen todellisuuden luonteesta ja merkityksestä – kuinka tietomme, arvomme ja päämäärämme vaikuttavat myös ulkoisen maailman muotoutumiseen.

Ihmisen ja ympäristön välinen raja on fyysiselläkin tasolla häilyvä; ympärillämme vellovat lukemattomat bakteerit osallistuvat myös elintoimintoihimme ja niitä voi olla sisällämme enemmän kuin soluja, jotka nekin vaihtuvat moneen kertaan elämämme aikana. Aivotoimintoja kuvantavat laitteet ovat osoittaneet, että aivojen neurofysiologinen tila ja subjektiivisesti koetut mielen sisällöt ovat selkeästi riippuvaisia toisistaan ja kiinteässä vuorovaikutuksessa keskenään. Ajattelemmepa näiden perustavien rakenteiden syvemmän olemuksen aineeksi, hengeksi, energiaksi tai vaikka informaatioksi, ne muotoutuvat aina osana laajempaa biologisten ja kulttuuristen syiden ja olosuhteiden verkostoa. Kun mielen tila muuttuu, aivotkin muuttuvat. Mielen sisältöjä hallitsemalla voimme säädellä aivojamme: vahvistaa, heikentää tai luoda uusia kytkentöjä hermosolujen välille. EEG-avusteinen meditaatio on tastä hyvä esimerkki.

Ihmiskunnan tulevaisuus on pitkälle omissa käsissämme. Globaalien ongelmien ratkaiseminen edellyttää ajattelutapojen uudistamista; kykyä enemmän tai vähemmän tietoisesti valita oma tiemme todellisuuteen sisältyvistä lukemattomista mahdollisuuksista. Vastuullinen ihminen ymmärtää olevansa jotakin enemmän kuin pelkkä valmiiksi ohjelmoitu automaatti. Hän kykenee kehittämään omaa sisäistä tilaansa, edistämään harmonian ja tasapainon toteutumista niin itsessään kuin ympäristössäänkin – näkee, että viime kädessä yhteistä hyvää toteuttamalla voi parhaiten toteuttaa myös omaa etuaan.

Maailmankuvan muutos uudistaa terveysajattelua Blogikirjoitus 2017

Kvanttifysiikka ja itämainen filosofia Seminaariesitelmä 2014